En ole synnynnäisesti visuaalinen ihminen. Siis sellainen, joka näkee heti mikä sopii minkäkin kanssa. Pukeutumisessa, sisustuksessa, kuvissa… Kun joku toinen on heti sanonut mikä toimii ja mikä ei, mulla on lyönyt niin sanotusti tyhjää.

Kun taas jos hälyn seassa on ripauskin musiikkia, se saa korvani herkistymään ja vie keskittymisen kaikelta muulta. Ääniin liittyvät asiat vaikuttavat minuun syvästi. Rakkaus musiikkiin, kieleen ja rytmiin kummunnee juuri sieltä. Olen kaiketi auditiivinen ihminen siinä missä moni muu on visuaalinen. Jos en siis ole visualisti, mikä olen? Audisti? Auditisti? Jos joku oikeasti tietää tälle termin, kertokoon!

Työni on vienyt minut kuitenkin visuaalisuuden äärelle ja minun on pitänyt luoda, tilata ja arvostella visuaalisia asioita. Työn kautta olen opetellut visuaalisuutta ja estetiikkaa, tietoisesti analysoinut miksi joku asia tuntuu hyvältä ja oikealta ja jokin toinen ei. Ja kyllähän sitä voi onneksi oppia.

Habitare-messut ovat täynnä visuaalisesti kiinnostavia ja kiihottavia asioita. Silmä ja mieli lepää monissa upeissa huonekaluissa ja esineissä, jotka joku on rakkaudella luonut. Muotoilun merkitys on tämän matkan varrella, Habitarea tehdessä, kirkastunut minulle ja opettanut arvostamaan syvästi muotoilijoita ja suunnittelijoita.

Ei tarvita korkeakoulututkintoa oivaltamaan, että muotoilu on taidetta ja sielunruokaa siinä missä vaikkapa kuvataide, musiikki tai kirjallisuus monille. Se on elämys, joka saa sisimmän laulamaan, ja yksi asia on varmaa: mikä tuntuu hyvältä yleensä on hyvä. Tällä mennään.

Kommentit

kommenttia

Takaisin