Vaikka useimmilla meistä töihin paluu koitti juuri samoihin aikoihin kun helteet alkoivat, elokuu on ollut mahtava. Lyhyempiä työpäiviä, lounaita puistossa, palavereja terasseilla ja viikonloppuisin puutarhajuhlia, ulkoilmakonsertteja, kaupunkitapahtumia ja kaikkea – no, kesäistä ja hulvatonta.

Pyörällä voi sutaista paikasta toiseen, koska autossa istuminen olisi sulaa hulluutta. Yhtäkään hetkeä tästä auvoisesta rantalomakohdemaisesta olotilasta ei halua päästää hukkaan. Tuntuu, kuin helsinkiläiset eläisivät nyt alkukesän huumaa. Kevytkenkäistä hupsuttelua on lupa jatkaa, koska se oikea kesä oli mitä oli. Voitko kuvitella, että suomalaiset hullaantuisivat sellaiseen keskellä talvea? Aikaisintaan vappuna, vaikka silloinkin lämpö on harvinaista ja koleahko auringonpaiste pilvenraosta jo enemmän kuin kukaan uskaltaa toivoa.

Uskon, että tällainen ekstrakesäkuukausi pitkittää huomattavasti loman vaikutuksia. Ja vaikka syksy ja koleat kelit ja vähäisemmän valon kausi on lähestymässä, tästä kaikesta voi tallentaa muistiinsa asioita, joilla voi palauttaa kesän ja loman tunnun vielä silloinkin, kun kaamos meinaa kaataa alleen.

Joten samalla kun poimin talteen talven varalle marjoja ja sieniä, talletan muistoja, joita voin sitten hiljalleen sulatella talven aikana ja tuntea suussani häivähdyksen kesän makua.

Miten muuten loman vaikutuksia voi pitkittää? Varaamalla kalenteriin viikonloppureissuja, ystävien tapaamisia, kulttuuririentoja tai aikaa harrastuksille ja perheelle on edessä odotettavaa myös silloin kun aurinkoinen sää ja lämpö ovat muisto vain.

Lisäksi lupaan, että aion jatkaa hulluttelua läpi vuoden ja antaa apatialle pitkän nenän. Who’s in?

Kommentit

kommenttia

Takaisin