Lanseerasin toukokuun alussa itselleni kampanjan, jolla palautin stressikauden jälkeiset elämäntapani lähemmäs optimaalista. Lupasin sitoutua 100 päivää putkeen keskittymään hyvään uneen, liikuntaan ja ravintoon sekä ilahduttaviin, hyvää energiaa tuottaviin tekoihin ja postaamaan niistä someen.

100 päivää on nyt kulunut ja raportin aika tullut.

Ihan ensimmäiseksi todettakoon, että somepostaukset alkoivat tuntua teennäisiltä heti alkumetreillä. Koska mikään tässä kampanjassa ei saanut johtua pakosta, päätin heivata sen säännön menemään. En silti lipsunut muista sopimuksista itseni kanssa. Ruksasin ekat kolme viikkoa päivittäin jääkaapin ovessa sijaitsevaan excel-taulukkooni päivän saavutukset ja fiiliksen. Sen jälkeen totesin, että sitoutuminen ja asian mieleen painaminen oli jo tapahtunut, joten heivasin excelinkin.

Mitä nämä 100 päivää opettivat minulle?

Työkuukausina (touko- & kesäkuu) otin huomattavasti kevyemmin. Tein kohtuullisia työpäiviä, nautin ulkoilusta ja liikunnasta, tanssista, laulamisesta ja perheen ja ystävien kanssa olosta. Aloin nukkua (vihdoin!) kokonaisia, syviä yöunia ja muistin syödä (ja valmistaa) ruokani ajatuksella ja nauttia.

Heinäkuuksi lähdimme purjehduslomalle ja mietin valmiiksi, miten ”satkuni” toimii veneessä. Liikunnan määrä usein putoaa, kun ollaan paljon pienissä tiloissa paikallaan ja ruoan laatu ja erityisesti ruokailuvälit eivät toteudu kuten kotioloissa. Päätin, että pidän kiinni säännöllisestä liikunnasta (juoksulenkki 3-4 kertaa viikossa) ja pyrin pitämään huolta myös ruokavalion monipuolisuudesta. Alkoholin kulutuksen halusin pitää myös aisoissa, en nauttinut sitä päivittäin (kuten usein lomalla lipsahtaa!) vaan lasin silloin tällöin, esim. viikonloppuna ruoan kanssa. Iltaviinit ja vastaavat jätin kokonaan pois hyvän unen varmistamiseksi. Ja kylläpä nukuttikin! Tajusin ulkoilman ja unen välisen merkityksen. 10 tunnin yöunet eivät olleet harvinaisia ja siihen tietty päikkärit – joskus kahdet – päälle. Hyvä uni on ehdottomasti asia, johon aion panostaa jatkossakin. Ja jos haluan nukkua hyvin, ulkoilu on ehdoton edellytys.

Painoni ei laskenut grammaakaan 100 päivän aikana – muttei myöskään noussut. Olin päättänyt ottaa tuloksen vastaan tyynenä oli se mikä vaan. Merellä tein havainnon: kun on pois kokovartalopeilien ulottuvilta lähes 4 viikkoa putkeen, ei muista harmitella kilojaan. Sen sijaan kehoaan osaa arvostaa: se on vahva, terve ja kestävä. Upea juuri sellaisenaan.

Toukokuussa opin itsestäni ison asian: tajusin olevani erityisherkkä. Ymmärsin miksi uuvutan itseni niin helposti ja että palautumiselle ja tyhjille hetkille on varattava paljon enemmän aikaa. Oivallus oli niin suuri, että uskon sen muuttavan elämäni tärkeysjärjestystä isolla kädellä.

Minun on nyt todella hyvä olla. Lupaukseni itselleni on, että jatkan näihin asioihin keskittymistä samalla intensiteetillä kuin kuluneet 100 päivää. En pakolla vaan lempeydellä. Muistan, että minä olen itseni paras ystävä ja se lähin tyyppi, jonka viereltä pitää herätä joka aamu. Siitä tyypistä pitää pitää huolta.

 

Kommentit

kommenttia

Takaisin